Lepakko parvekkeella

Meidän asuntoomme kuuluu sellainen ylellinen ominaisuus kuin lasitettu parveke. Jo nyt huhtikuussa se on auringon paistaessa niin lämmin, että t-paidalla tarkenee. Ihanaa.

Pari viikkoa sitten siivosimme parvekkeen perusteellisesti ja asettelimme matot ja kalusteet paikoilleen. Emme ole hankkineet mitään varsinaisia parvekekalusteita, vaan siirsimme sinne vain olohuoneeseen sopimattoman nahkaisen nojatuolin ja Ikeasta vuosia sitten ostetun surkealaatuisen sohvapöydän. Ikea, never again. Molemmat sieltä ostamamme huonekalut ovat osoittautuneet muuttoon soveltumattomiksi kertakäyttötuotteiksi. Riks raks ja silleen. Tiedän, että Ikeasta saa myös vähän parempaa tavaraa, mutta epäilen, että niille halvoille hinnoille on joku syy (suuren tuotantovolyymin lisäksi). Jos ei laadussa, niin sitten tuotanto-olosuhteissa.

Mutta niin, se parveke. Lattialle levitettiin valkoisia ja vaaleanharmaita sukulaisilta saatuja räsymattoja, jotka ovat sen verran kuluneita, ettei niitä enää tarvita sisällä asunnossa. Väriskaalasta tuli vähän niin kuin vahingossa mustavalkoinen, kun nojatuoli ja sohvapöytä ovat mustia. Ja tietysti ainoa uusi hankinta: lepakkotuoli!

Olin viime syksystä asti yrittänyt keksiä, miten saisin parvekkeelle toisen istumapaikan niin, ettei tarvitse hankkia lisää suurikokoisia kalusteita. Muutto nimittäin häämöttää näillä näkymin viimeistään vuoden päässä, eikä tee mieli kasvattaa kuormaa enää yhtään.

Ratkaisu löytyi yllättäen Hulluilta päiviltä, joka ei varsinaisesti ole suosikkitapahtumani. :D Mutta siellä myytiin Suomessa valmistettua tyylikästä tuolia, joka koostuu metalliputkista ja jonka saa kohtuullisen kätevästi pienempiin osiin esimerkiksi sitä muuttoa varten. Olisin ostanut lepakon ilman Hulluja päiviäkin, mutta totta kai alennus kelpasi. :)

Reippaana tyttönä kokosin tuolin itse. Siihen tarvittiin melkoisesti voimaa ja vähän vasaraa ja Black & Deckeriäkin, mutta siellä lepakko nyt paistattelee auringossa. Minusta se on hieno. Ja erittäin mukava lukupaikka, testattu on!

Hyvät parvekesisustusvinkit saa jakaa! Yrttejä aion ainakin istuttaa, ja ehkä osa sohvatyynyistä voisi muuttaa sinne kesäksi.

Kirppispäivä

Hei kaikki Tampereen seudun tyypit!

Täällä järkätään toukokuussa aika mainiolta kuulostava tapahtuma nimeltä Muotikirppis. Sunnuntaina 19.5. pääsee siis tekemään second hand -löytöjä Pakkahuoneella. Pöytäpaikkoja on useita kymmeniä, joten laadukasta tavaraa varmasti riittää. Jos kiinnostaa lähteä itse myyjäksi, kannattaa katsoa lisätietoja Muotikirppiksen FB-sivulta. Pöytien varaus alkaa perjantaina, ja yksi myyntipaikka maksaa 28 euroa.

Tapahtuman taustatiimiin kuuluva ihana Ida pyysi minuakin mukaan, ja taidanpa tosiaan varata pöydän. Olen tänä keväänä pistänyt käyttämättä jäänyttä tavaraa kierrätykseen sekä kirppiksen että lahjoituspisteiden kautta, mutta kaapeissa on edelleen sellaisia vaatteita, joista joku muu voisi tykätä enemmän.

Lisää tällaista oma-aloitteista toimintaa! :) Viime ja toissa kesänä Tampereella oli aika mukavasti ulkoilmakirppiksiä puistoissa. Niistä tykkäsin kovasti.

P.S. Minusta vaatteiden vieminen kirppikselle ei tarkoita sitä, että saa luvan käydä shoppailemassa kasan uusia. Kierrätys on kiva ja hyödyllinen juttu, mutta kaikessa kuluttamisessa pitää säilyttää järki ja kohtuus. Roosa sanoi sen mukavan terävästi.

Riemua vuodenajoista, taas

Vihdoin se saapui! Tennarit jalkaan! Aurinkolasit päähän!

Viikko sitten järkkäilin parveketta käyttökuntoon, maanantaina kävin vuoden ensimmäisellä juoksulenkillä ja tänään uskalsin luopua piposta hetkeksi, kun aurinko lämmitti niin mukavasti. Talvitakinkin olen jo hylännyt. Ihan parasta. Tuota valon lisääntymistä ei voi tarpeeksi hehkuttaa. (Anteeksi, kevämasistelijat. Tiedän, että joillekin huhtikuu on tosiaan kuukausista julmin.)

No okei, ei se kevät vielä noin pitkällä ole. Kuvat ovat viime vuodelta.

Millaisia kevätjuttuja te olette jo ehtineet tehdä?

Lappapuurosmoothie ja tehosekoitinongelma

Tämä smoothie on oikeastaan vain puolukkatuorepuuro pirtelön muodossa. Kippasin tehosekoittimeen yli jääneen tuorepuuron ja lisäsin muutaman ainesosan - hyvä tuli.

Smoothie sisältää cashewpähkinöitä, chia-siemeniä, puolukoita, hunajaa, mantelijauhoa, kuorittuja hampunsiemeniä, kookosöljyä ja banaania. NAM.

Mutta juuri nyt ei paljon pirtelöitä pyöräytellä. Minulla on nimittäin taas tehosekoitinongelma. Melkein pari vuotta sitten hankittu Kenwood on toiminut hyvin, mitä nyt pientä terien kulumista on havaittavissa. Tarkoituksena oli käydä terotuttamassa ne ja jatkaa onnellista yhteiseloa toistaiseksi, vaikka Vitamix vähän houkutteleekin.

Sitten kävi pieni vahinko. Kanssa-asukki oli nostanut lasikannun ilman teräosaa paikoilleen tehosekoittimeen keittiön siivoamisen yhteydessä. Minä en pohjan puuttumista tietenkään tajunnut, koska yleensä kannua säilytetään tiskikaapissa, ellei siihen ole kiinnitetty teriä. Aamusmoothieta tehdessäni sitten lorautin kunnon lasillisen vettä kannuun ja suoraan koneiston läpi, huuuuups vaan. Ennen vettä olin heittänyt kannuun omenaa, salaattia, chia-geeliä ja niin edelleen, mutta luulen, että koneistoon pääsi lähinnä nestemäisiä asioita, koska sinne on laitteessa vain pieni reikä.

Yritin kuivattaa ja kuivatella tehosekoitinta parhaani mukaan, mutta pohjan avaus paljasti, että aika paljon vettä sinne ehti päästä. En ole uskaltanut käynnistää sitä sähköiskun/tulipalon pelossa, heh. Nyt en siis tiedä, mitä kannattaisi tehdä. Viedä koko laite korjaajalle ja kysyä, mitä sille voisi tehdä? Kylmästi vain laittaa se päälle ja katsoa, mitä tapahtuu? Heittää se roskiin? Äh.

Pingviinipyykkiä

Sain testattavaksi Attituden nestemäistä pyykinpesuainetta. Sanotaanpa heti alkuun se tärkein: piiingviiiniii!

Aiemmin pesin pyykit Ole Hyvällä (kuten tästä postauksesta ilmenee), joka ei minusta tuoksunut tarpeeksi. No, Attituden kanssa sitä ongelmaa ei ole. Oranssilla koristellussa pakkauksessa tuoksuvat ylang ylang ja mandariini. Kukkainen ja makeahko tuoksu on minulle vähän siinä rajoilla - jos ainetta lorauttaa pyykin sekaan reilummin, se saattaa tuntua liian voimakkaalta. Suosittelisin kukkaishajuvesistä tykkääville. :)

Olen kokeillut myös sinistä versiota pesuaineesta. Siinä tuoksukombo on greippi-laventeli. En ole oikein koskaan perustanut laventelin hajusta, mutta tässä tapauksessa se toimii mainiosti eli on riittävän mieto. Raikas ja miellyttävä, tykkään kovasti.

Pyykki puhdistuu Attitudella alhaisessakin lämpötilassa. Meillä suurin osa vaatteista pestään 30 asteessa, ja tällä pesuaineella lähti kaikki muu lika paitsi kaikista pinttyneimmät hikitahrat. Niiden en tosin edes odota katoavan ilman tahranpoistoainetta.

Attitude on kiva brändi: ulkoasu toimii ja ekologiset teot on selostettu purkin kyljessä riittävän tarkasti. Plussaa myös isosta pakkauskoosta. Melkein kaksi litraa riittää pitkään, jos noudattaa annosteluohjeita.

P.S. Alemmassa kuvassa näkyy ikivanha pesukoneemme, joka saatiin sukulaiselta ilmaiseksi. Kun se meni rikki pari vuotta sitten, mietimme pitkään uuden koneen ostamisen ja vanhan korjaamisen välillä. Uusi kone olisi tietysti hienompi kuin tuo rähjääntynyt rakkine, mutta lopulta ekologisuus ja mahdollinen säästö painoivat vaakakupissa enemmän. Korjauksen hinnaksi tuli noin satanen, mikä ei ole liikaa, jos kone kestää vielä edes muutaman vuoden - korjaajan mukaan tuo meidän mallimme on laadukas laite, eikä sen pitäisi hajota helposti. Uudemmat koneet ovat kuulemma paljon lyhytikäisempiä.

Päiväpeitto Tallinnasta

Nykyisen kotimme tapetit ovat tuottaneet melkoisesti päänvaivaa, kun voimakkaat ja värikkäät kuviot eivät tahdo sopia yhteen mattojemme, verhojemme, taulujemme ja päiväpeittojemme kanssa. Kyllä ne valkoiset - tai edes yksiväriset - seinät vaan ovat käytännöllinen valinta. Tapettiongelmista pitääkin kirjoittaa vielä erikseen tarkemmin.

Ruskea, kukallinen päiväpeitto (näkyy futon-postauksessa) ja valko-violetti lehtitapetti riitelivät keskenään aika pahasti. Puhuimme, että voisi muutenkin olla kiva hankkia yksi vähän neutraalimpi päiväpeittovaihtoehto. Sopiva löytyi Viron-reissulta Zizi-liikkeestä. Mahtava kauppa: kaikki ihanat pellavatekstiilit suunnitellaan ja valmistetaan Virossa. Ostimme sieltä myös pari lahjaa, niistäkin lisää myöhemmin.

Tummanharmaa päiväpeitto maksoi hieman alle satasen, mikä ei minusta ole ollenkaan paha lähellä tuotetusta, kauniista tekstiilistä. Se passaa futonin päälle melkein täydellisesti. Minusta on kiva, että sängyn reunat jäävät näkyviin peiton alapäästä, kun tuo puun väri on niin kiva. Peiton sisälle saisi laitettua myös viltin tai täkin, jos siitä haluaisi paksumman.

Vaaleanharmaa, violetti ja vihreä tyyny ovat sävyiltään riittävän samanlaisia kuin makkarin muut värit. Peilistä näkyykin kaistale tummanvihreää ikkunaverhoa. Tämän enempää värejä huoneeseen ei ehkä kannata tunkea, ettei mene liian kirjavaksi.

Onko Zizi teille jo tuttu? Minä olin aivan ihmeissäni siitä valikoimasta. Olisin ostanut myös tyynyliinan suurimmalle sohvatyynyllemme, mutta tarpeeksi isoja kokoja ei ollut.

(Zizi ei valitettavasti ole maksanut näistä kehuista mitään.)

Sunnuntaiaamupala

Tällaisia aamupaloja ei arkiaamuina ehdi valmistaa, mutta viikonloppuna pöydässä on mukava istua pitkään lehden kanssa. Pientä luksusta elämään ja muita kliseitä.

Kuvan herkkuaamiainen sisälsi itse puristettua appelsiinimehua, vihreää teetä tai espressoa, ruisleipää, riisikakkuja, avokadoa, tammenlehtisalaattia, tomaattia ja kurkkua. Levitteeksi Tartexia (naaaam) ja valmiin leivän/riisikakun päälle ripaus chili-Herbamarea. Niin hyvvää. Melkein kaikki luomua, tietty.

P.S. Dear Eki, tykkään luomuruuasta ja brunsseista. Olenko hipsteri?

P.P.S. Aamupalapöytään mahtuminen on jo yksinään riittävä perustelu sille, että kaikkien sanomalehtien kannattaisi siirtyä tabloid-kokoon. En enää tajua broadsheetin viehätystä ollenkaan, vaikka aiemmin suhtauduin tabloidiin skeptisesti.

P.P.P.S. Kuvan Bialetti Venus -espressopannu on tätä nykyä metalliroskiksessa, koska se unohtui liedelle ja kärähti mustaksi. Kyllä harmitti, koska se oli kaikin puolin hyvä ja toimiva tapaus. Tilalle hankittu pannukin on ihan kelpo, mutta sen kahva tahtoo kuumentua liikaa.

Talvijalat

Rasvaan vartalon melkein aina suihkun jälkeen, kasvot aamuin illoin ja kädet useamman kerran päivässä, mutta jalkoja en tahdo muistaa hoitaa. Kantapäät ovat sen verran kuivat, että jätän inhorealistiset kuvat nyt ottamatta. Pitäisi jaksaa raspata ja voidella ja tehdä jalkakylpyjä, vaan aina se unohtuu.

Tilasin aikoja sitten iHerbistä Ecotoolsin bambusukat juuri siksi, että muistaisin huolehtia jalkapohjista vähän useammin. Ne ovat ihanan pehmeät ja ohuet.

Paksu kerros rasvaa jalkoihin, sukat päälle ja nukkumaan, niin aamulla iho on pehmeämpi.

Tähän asti olen käyttänyt ihan tavallista vartalovoidetta, vaikka oikeastaan jalkojen iho tarvitsisi jotain tujumpaa. Olisiko teillä vinkkejä hyvistä jalkavoiteista? Tai muita neuvoja siihen, miten jalkapohjat saisi pidettyä paremmassa kunnossa?

Karva-asiaa

Näyttäisi vähän siltä, että ihokarvanpoistoasioissa ranskalainen Acorelle on luonnonkosmetiikan ykkönen. Valikoimaa ainakin on niin paljon, ettei tarvitse kääntyä markettituotteiden puoleen.

Valtaosa Acorellen tuotteista on sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta esimerkiksi kuvassa näkyvä karvanpoistovoide ei ymmärrettävästi ole saanut sertifikaattia - sehän ikään kuin syövyttää tai polttaa karvat pois. Sellainen ei tietenkään onnistu täysin luonnonmukaisilla aineilla.

Voide toimii aivan yhtä hyvin kuin Veetin versio, mutta ei sisällä esimerkiksi parabeeneja. Sen käyttö on helppoa: levitä iholle, anna vaikuttaa muutaman minuutin ajan, kaavi pois puisella lastalla ja huuhtele. Kätevää esimerkiksi bikinirajan karvanpoistoon, kun höyläily ei ole niin mukavaa.

Tuoksu on aika voimakas juuri niiden ei-luonnonmukaisten ainesosien vuoksi, mutta kyllä sitä nyt muutaman minuutin sietää. :)

Kuvassa on myös Acorellen roll-on-deodorantti, jonka luvataan hillitsevän karvankasvua. Tuota ominaisuutta oli vähän hankala mitata, mutta muuten tuote toimi aivan erinomaisesti. Mieto, makeahko tuoksu kelpasi, ja teho oli loistava. Samaa sanoi testiin osallistunut kanssa-asukki. Luonnonkosmetiikan dödöjen kärkikastia.

Myös Acorellen vaha toimii. Kuvissa on vahan vanha pakkaus, mutta sisältö lienee pitkälti sama edelleen.

Sokerointiin ei tarvita kemikaaleja, joten vaha on voidetta luonnonmukaisempi valinta. Kivuliaampi toki myös, mutta hetken se vain kirpaisee. Levitä, paina liuska vahan päälle ja repäise. Jalkojen käsittely vie melkoisesti aikaa varsinkin, jos karvoitus on paksua, mutta iho pysyy sileänä paljon kauemmin kuin höyläämisen jälkeen.

Voiteen ja deodorantin sain kokeiltaviksi PR-toimistolta, vahan ostin itse.

P.S. Feministinä minun täytynee vielä huomauttaa, että karvanpoiston ei pitäisi olla mikään kulttuurinen pakko. Minulla on käynyt geeniarpajaisissa siinä mielessä hyvä tuuri, että hento ja vaalea karvoitukseni sopii hyvin yksiin tämän yhteiskunnan odotusten kanssa. Tiedän, että monilla muilla on paljon vaikeampi tilanne ja karvanpoisto vie valtavasti aikaa ja energiaa. Ei ole ihan oikein, että naisen keho ei kelpaa sellaisenaan - karvathan ovat mitä luonnollisin asia. (Ja toki näitä paineita kohdistuu enenevissä määrin myös miehiin.)

Oma mysli, paras mysli

Itse tehty mysli on noin tsiljoona kertaa kaupan perysmysliä parempaa niin maultaan kuin ravintoarvoiltaan. Maistuu esimerkiksi soijajugurtin ja tuorepuurojen parina.

Reseptin olen yhdistellyt netin ihmemaan tarjonnasta. (Esimerkiksi Kemikaalicocktailissa on julkaistu samantyyppinen tapaus.)

Perusohje on yksinkertainen: heitä kattilaan muutama ruokalusikallinen kookosöljyä ja pari ruokalusikallista hunajaa. Sulata ne ja sekoita sitten muihin mysliaineksiin joko kattilassa tai pellillä. Laita uuniin korkeintaan 200 asteeseen ja paahda, kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. Varo polttamasta.

Ne muut ainekset voivat olla ihan mitä vain haluat. Minä olen käyttänyt esimerkiksi tällaisia:

• kaura-, hirssi- ja tattarihiutaleet
• auringonkukan-, seesamin- ja kurpitsansiemenet
• kuivatut hedelmät ja marjat, esim. rusina, karpalo, omena, taateli, viikuna, aprikoosi (isommat kannattaa pilkkoa)
• pähkinät, esim. manteli, caswhew-, saksan-
• mausteet, esim. vanilja, kaneli, kardemumma

Joskus olen liottanut pähkinät ja siemenet ensin, joskus en. En ole varma, onko siitä kovin paljon hyötyä, kun ne kuitenkin paahdetaan.

Mitä te laitatte mysliin? Saa antaa vinkkejä!

P.S. Kuvat ovat kahdesta eri myslisessiosta, siksi erilainen koostumus. :)